Comeback

Istun reittitaksissa. Radiossa venäläinen koomikko kertoo vitsejä. Lämpötila on kuin ruotsalaisessa saunassa, joka liikkuu kohti Vaalimaata.

Kolmen kuun kierron aikana on paljon vettä ehtinyt virtaamaan Laatokasta Itämereen, Pietarin halkovaa Nevan uomaa. Päivä on muutaman tunnin pitempi kuin Tammikuussa, ja kellotkin on siirretty kohti kesää. Joku on kenties ajatellut mitä minulle on käynyt Pohjolan Venetsiaan valoloistossa, koska ”radio Sputnik” on hiljentynyt pitkäksi aikaa.

Syy tähän vaitoiseen eristäytymiseen oli tietokoneeni aloittama paaston aika, käytönnössä tietokoneeni ei halunnut toimia. Eräs helmikuinen lauantai aamu katsoin Pasila – sarjaa youtubesta, ja silloin koneelleni riitti. Nyt miniläppäri on saanut terapiaa huollossa, ja on elämänsä voimissa. Koska itsekin olen vähintään yhtä voimissa kuin tietokoneeni, niin yhteistyö sujuu kuin kasakkatanssi.

Mielikuvitukseni on työskennellyt ahkeraan pohiten millaisella tarinalla paluuni tapahtuu interaktiiviselle areenalleni. Kertoisinko miten työskentelin kolme kuukautta Siperiassa kaivoshommissa 2km syvyydessä, vai miten kohosin K irgiisian kuumimmaksi balalaikka- soittoniekaksi vai tarinan miten matkustin Pekingiin resiinalla kolmen oligarkin ja tanssivan karhun kanssa. Päätin että parempi lienee olla sekoittamatta fiktiota faktasta. Todellisuudestakin riittää kerrottavaa ja kuvattavaa yllin kyllin.

Aivan mahdoton ajatus ei ole että miliisit olisivat jonkinlaisia kujeita keksineet minulle tammikuun muutaman alkuviikon aikana. Saapuessani Pietariin ennen uuttavuotta, eivät viisumitoimiston urautuneet työntekijät suostuneet rekisteröimään minua Venäjälle. Olin siinä muutaman viikon enemmän tai vähemmän laittomasti maassa. Miliisilaitoksen arvonnassa ei varmasti olisi menolippua Siperian kaivoshommiin olisi ollut palkintona, mutta huomattava sakko varmasti. Jokainen arpa voittaa - arpajaisiin en kuitenkaa joutunut osallistumaan.

Reittitaksissa on nyt kuumuuden lisäksi pimeää, kirjoittaminen ei ole oikein mukavaa. Vierustoverini nojaa päällään etupenkkiin, ei taida hänkään tästä näytön kirkkaudesta nauttia. Olemme kohta rajalla. Rekisteröintikorttikin on täyttämättä. Mikäli asiat sujuvat hyvin, kirjoitan viikolla lisää tarinaa.