Seuraava teksti on kirjoitettu jälleen matkalla. Istun tällä hetkellä suomalaisessa Sibelius- junassa, ikkunapaikalla 37 vaunussa numero neljä. Hetki sitten lähdimme Pietarista kohti Helsinkiä, toisella puolella käytävää nuorehko pari avasi jo pullon kuohuviiniä juhlistaakseen viikonloppumatkaansa länteen. Matkustajista ¾ on venäläisiä, mutta toki täällä suomea myös kuulee. Seuraavat 5,5h tulee kuljettua kiskoja pitkin, luullakseni aika menee mukavasti.Reilun vuoden päästä junamatkasta on luvattu nipistää tunti pois nopeampien junien ja remontoitavan rataverkoston vuoksi. Syy miksi Helsinkiin menen on Suomi-Venäjä- seuran valtuuston kokous, takaisin Pietariin palaan sunnuntain vastaisena yönä.
Viikko on mennyt jälleen varsin vikkelästi, tuntuu että vastahan viikonloppu oli. Venäjää on tullut opittua sekä illanistujaisissa tsut tsut viikon varrella. Keskiviikko iltana menimme suomalaisporukalla Red clubille lähelle Moskovan juna-asemaa. Lähtemisessä oli kuitenkin empimistä, ja vasta puoli kahden maissa pääsimme kansantaksin kyytiin (100rur tinkitty hinta). Päästyämme yökerhon eteen, ovimies kertoi harmiksemme sisällä olevan liikaa ihmisiä, ja he eivät ota enempää sisään. Viereiseen R´n´b kahvilaan Cafe Cadillaciin sisäänpääsy maksu oli 500rur. Suuntasimme takaisin lähtöruutuun, kulkematta Erottajan kautta. Matkalla tutustuimme venäläiseen pariskuntaan, joka oli menossa kotiin, kävelimme yhtä matkaa samaan suuntaan. Kadun jäisyydestä johtuen eräs porukastamme kaatui (en minä), kaataen samalla Venäläisen naisen kumoon. Heidän noustessaan maasta, nainen jäi pitelemään vatsaansa. Aluksi luulin että häntä sattui, mutta hetken päästä selvisi hänen nauravan vatsaapistävän julmetusti. Hän kertoi nauramisesta toivuttuaan ettei ole yhtä hyviä nauruja saanut aikoihin. Joten mikäli haluat hauskuuttaa venäläistä niin liukutaklaa hänet jäisellä kadulla.
Eräänä pakkasaamuna, muutama viikko sitten, kaupungin työntekijät olivat päättäneet estää liukutaklauksia. Kävelykaduille oli levitetty jään muodostumista estävä punainen emulsio. Ihmisten kengät olivat punaisessa aineessa, ja monet pesivät kenkiään vesirännin veden avulla. Suomessa suolataan ja Venäjällä värjätään.
Värjäyksestä mieleeni juolahti parturissa käyntini. Sujuvan yhteisen kielen puute helposti johtaa väärinymmärrykseen. Suunnitelmissa oli hieman vaalentaa hiuksia, sopivien raitojen kera. Parturissa kerroin suunnitelmani taskusanakirjasta apua hakien. Ongelmaksi kuitenkin muodostui sana raidat, minkä kyllä löysin sanakirjasta, mutta parturitar katsoi minua kuin metsän ostajaa. Myöhemmin ymmärsin syyn. Sanan raita yhteydessä oli merkintä kasv., joten halusin päähäni koivun sukuisia raita-puita. Sanakirjan tekijöiden huumorintajun potentiaali ilmenee laittaa sanakirjaan raidasta ainoastaan kasvitieteellinen merkitys. Esimerkkilauseeksi seuraavan sanakirjan painokseen voisivat lisätä: Mihin Karjalan Zeebra raidoistaan pääsee, kun valtio puutullit määräsi? Olin parturissa kolme tuntia, puoli tuntia nukuin, kotiin lähdin hiuksissa ruskeahko pohjaväri ja vaalet raidat.
Liukastelevien ihmisten lisäksi merkittäville kaduille ja aukioille on ilmestynyt teollisesti valmistetut uudenvuoden muovikuuset ja valot. Tuikkuja ei tosin ole sytytetty toistaiseksi, mahdetaankohan sytyttääkään koska tänään uutiset kertoivat öljyn hinnan olevan alimmillaan kolmeen vuoteen (45 dollaria / tynnyri). Taloudellinen taantuma raapaisee terävillä kynsillä myös öljyn hinnasta riippuvaista Venäjää, mutta pimeyttä vastaan taistelevia valoja se ei todennäköisesti estä palamasta.
Keskiviikkona 19.11 maahan leijaili ensilumi, jota vielä on hieman jäljellä. Loskatalvi on alkanut, iloitkaamme siitä.
lauantai 22. marraskuuta 2008
maanantai 17. marraskuuta 2008
Jalkapallomatka Moskovaan 15.10.2008
Seuraava teksti on kirjoitettu pimeässä venäläisessä pikkubussissa matkalla Helsingistä Pietariin.
On kulunut useampi viikko siitä kun olin Moskovassa katsomassa maajoukkoetason jalkapalloa Venäjä- Suomi. Reissu oli Suomen maajoukkuekannattajien fanimatka, vastuullisena järjestäjänä toimi Aikamatkat Oy. Meitä Pietarista osallistuvia oli kymmenkunta, junaan nousimme Laaatokan asemalta. Ennen junaan nousemista, kävimme lähellä sijaitsevassa OKEI- tavaratalosta hakemasa matkaevästä mennessämme itään.
Juna saapui kahden maissa Laatokan asemalle, me olimme olleet asemalle jo kolmisen tuntia. Ehdimme tutustua toisiimme, ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken. Laatokan asema oli yllättävänkin hiljainen keskiviikko yönä, muutamia epämääräisen näköisiä ihmisiä, sekä jalkapallolauluja harjoittava suomalaisporukkamme.
Juna saapui lähes aikataulun mukaisesti, ja me löysimme sen yllättävän helposti. Riitti että kuuntelimme mistä kuuluu suomalaisten laulua. Junamatka oli kokemisen arvoinen. Muutama ensimmäinen vaunu oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli tarkoitus nukkua matkan aikana. Lisäksi junassa oli kaksi ravintolavaunua, ja venäläinen henkilökunta, viihtyisyytemme takaamiseksi. Juna oli vuokrattu Venäjältä, ja lastattu suomalaisilla jalkapallon ystävillä, joita oli yli kolme sataa. Meno oli railakasta, kuten odottaa saattaa. Seurassamme oli myös miliisejä, meidän turvallisuutemme vuoksi
Moskovassa meitä odotti seitsemän bussia, miliisiit ja mellakkapoliisit eli OMOH:t. Lastasimme itsemme busseihin aamupirteydellä, innokkaimpien vielä lauleskella maajoukkueen kannatuslauluja, sitten suuntasimme kiertoajelulle. Miliisi oli tehnyt hyvää työtä sillä liikenne oli suljettu meidän saattueemme takia, ja liikenne oli aivan sekaisin. Bussissamme oleva matkaopas Dmitri oli varsin mielenkiintoinen ikämies, jutut ja suomenkieliset asioiden ilmaisut olivat varsin levottomia.Ei jättänyt ketään kylmäksi. Mieleeni mm. Jäi seuraava lause: ” Oikealla näemme Dostojevskin patsaan, se on siinä jostakin syystä”.
Saattueemme päättyi Punaisen torin laidalle, jossa jalkauduimme. Itse olin ensi kertaa Moskovassa, ja halusin toki nähdä Vladimir Uljanovin lepopaikan. Jo kaukaa huomasimme ettei Lenin mausoleumin edessä ollut jonoa, ja pelko jymähti takaraivoon: keskiviikko on hänen vapaapäivänsä. Pettyneinä ja alakuloisina jatkoimme matkaamme läpi Punaisen torin, missä maanmiehemme pitivät omaa spektaakkeliaan. Pian selvisi myös syy miksi mausoleumi oli kiinni, sillä näimme Leninin ja Stalinin ilmielävinä turistikrääsäkojujen vieressä. Vihan pidosta ei ollut merkkiäkään heidän välillään. Todella vanhoilla päivillään kommunistijohtajat olivat päättäneet pistää rahoiksi, antamalla turistien kuvauttaa itsensä heidän seurassaan. En tiedä sitten mahtoiko heillä olla yhteinen lompakko. Joka ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä. Lisäksi näimme kahlitun maakotkan, sekä pienehköjä puettuja apinoita. Ei mielestäni kovin hellyyttäviä. Ollessani Bulgariassa muutama vuosi sitten ihmiset tekivät rahaa karhulla ja Pythonilla, joiden kanssa sai itsensä kuvauttaa. Ei hyvä.
Lokomotivin stadion on komea jalkapallostadion. MM-karsinta ottelua oli tullut seuraamaan täysi katsomo ja meteli oli sen mukainen. Suomalaisfaneja oli yhteensä n.400kpl:tta 28 000 joukossa. Turvajärjestelyt loivat turvallisuuden tuntua, sillä meidän katsomomme oli eristetty venäläisistä.
Itse pelistä ei ole liiaksi kerrottavaa. Suomalaiset tekivät kaksi omaa maalia, ja lopputulos oli 3-0 tappio. Maalien jälkeen katsomo riehaantui. Punaiset soihdut ja ” tykinjysyt” ¨paloivat ja paukkuivat, vaikka stadionille mentäessä turvatarkastus oli tarkka.
Pelin jälkeen stadioin tyhjennettiin osastoittain, ja turvallisuuden vuoksi meidät viimeisinä.Tällöin kannatuslaulummekin alkoivat kuulumaan paremmin. Stadioinin ovelta bussille oli miliisien, OMOHin ja sotilaiden muodostama ketju ettei meitä vastaan kohdistu väkivaltaa.
Ottelun jälkeen kävimme kaupunkiajelulla, pysähdyimme Varpusvuoren näköalatasanteelle ihailemaan öistä Moskovaa. Tunnelma busseissa oli tietenkin hieman pettynyt, muttei kuitenkaan lannistunut. Menimme lopuksi ruokakaupan kautta takaisin omaan junaamme, ja aloitimme matkan kohti Pietaria. Monella riitti vielä energiaa juhlistaa Venäjällä oloa toinenkin junamatkusyö, itse näin järkeväksi nukkua. Olimme aamusta aurinkoisessa Pietarissa.
Matka oli mielenkiintoinen. Venäjä pelasi hyvin pelin. Odotuksena oli nähdä Lenin, mutta bonuksena näimme myös gruusian teräsmiehen Stalinin. Päässäni soi reissun ajan kappale ” Moscow never sleep” Kannattaa kuunnella youtubessa
http://www.youtube.com/watch?v=4YUgOa05Gy8&feature=related
On kulunut useampi viikko siitä kun olin Moskovassa katsomassa maajoukkoetason jalkapalloa Venäjä- Suomi. Reissu oli Suomen maajoukkuekannattajien fanimatka, vastuullisena järjestäjänä toimi Aikamatkat Oy. Meitä Pietarista osallistuvia oli kymmenkunta, junaan nousimme Laaatokan asemalta. Ennen junaan nousemista, kävimme lähellä sijaitsevassa OKEI- tavaratalosta hakemasa matkaevästä mennessämme itään.
Juna saapui kahden maissa Laatokan asemalle, me olimme olleet asemalle jo kolmisen tuntia. Ehdimme tutustua toisiimme, ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken. Laatokan asema oli yllättävänkin hiljainen keskiviikko yönä, muutamia epämääräisen näköisiä ihmisiä, sekä jalkapallolauluja harjoittava suomalaisporukkamme.
Juna saapui lähes aikataulun mukaisesti, ja me löysimme sen yllättävän helposti. Riitti että kuuntelimme mistä kuuluu suomalaisten laulua. Junamatka oli kokemisen arvoinen. Muutama ensimmäinen vaunu oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli tarkoitus nukkua matkan aikana. Lisäksi junassa oli kaksi ravintolavaunua, ja venäläinen henkilökunta, viihtyisyytemme takaamiseksi. Juna oli vuokrattu Venäjältä, ja lastattu suomalaisilla jalkapallon ystävillä, joita oli yli kolme sataa. Meno oli railakasta, kuten odottaa saattaa. Seurassamme oli myös miliisejä, meidän turvallisuutemme vuoksi
Moskovassa meitä odotti seitsemän bussia, miliisiit ja mellakkapoliisit eli OMOH:t. Lastasimme itsemme busseihin aamupirteydellä, innokkaimpien vielä lauleskella maajoukkueen kannatuslauluja, sitten suuntasimme kiertoajelulle. Miliisi oli tehnyt hyvää työtä sillä liikenne oli suljettu meidän saattueemme takia, ja liikenne oli aivan sekaisin. Bussissamme oleva matkaopas Dmitri oli varsin mielenkiintoinen ikämies, jutut ja suomenkieliset asioiden ilmaisut olivat varsin levottomia.Ei jättänyt ketään kylmäksi. Mieleeni mm. Jäi seuraava lause: ” Oikealla näemme Dostojevskin patsaan, se on siinä jostakin syystä”.
Saattueemme päättyi Punaisen torin laidalle, jossa jalkauduimme. Itse olin ensi kertaa Moskovassa, ja halusin toki nähdä Vladimir Uljanovin lepopaikan. Jo kaukaa huomasimme ettei Lenin mausoleumin edessä ollut jonoa, ja pelko jymähti takaraivoon: keskiviikko on hänen vapaapäivänsä. Pettyneinä ja alakuloisina jatkoimme matkaamme läpi Punaisen torin, missä maanmiehemme pitivät omaa spektaakkeliaan. Pian selvisi myös syy miksi mausoleumi oli kiinni, sillä näimme Leninin ja Stalinin ilmielävinä turistikrääsäkojujen vieressä. Vihan pidosta ei ollut merkkiäkään heidän välillään. Todella vanhoilla päivillään kommunistijohtajat olivat päättäneet pistää rahoiksi, antamalla turistien kuvauttaa itsensä heidän seurassaan. En tiedä sitten mahtoiko heillä olla yhteinen lompakko. Joka ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä. Lisäksi näimme kahlitun maakotkan, sekä pienehköjä puettuja apinoita. Ei mielestäni kovin hellyyttäviä. Ollessani Bulgariassa muutama vuosi sitten ihmiset tekivät rahaa karhulla ja Pythonilla, joiden kanssa sai itsensä kuvauttaa. Ei hyvä.
Lokomotivin stadion on komea jalkapallostadion. MM-karsinta ottelua oli tullut seuraamaan täysi katsomo ja meteli oli sen mukainen. Suomalaisfaneja oli yhteensä n.400kpl:tta 28 000 joukossa. Turvajärjestelyt loivat turvallisuuden tuntua, sillä meidän katsomomme oli eristetty venäläisistä.
Itse pelistä ei ole liiaksi kerrottavaa. Suomalaiset tekivät kaksi omaa maalia, ja lopputulos oli 3-0 tappio. Maalien jälkeen katsomo riehaantui. Punaiset soihdut ja ” tykinjysyt” ¨paloivat ja paukkuivat, vaikka stadionille mentäessä turvatarkastus oli tarkka.
Pelin jälkeen stadioin tyhjennettiin osastoittain, ja turvallisuuden vuoksi meidät viimeisinä.Tällöin kannatuslaulummekin alkoivat kuulumaan paremmin. Stadioinin ovelta bussille oli miliisien, OMOHin ja sotilaiden muodostama ketju ettei meitä vastaan kohdistu väkivaltaa.
Ottelun jälkeen kävimme kaupunkiajelulla, pysähdyimme Varpusvuoren näköalatasanteelle ihailemaan öistä Moskovaa. Tunnelma busseissa oli tietenkin hieman pettynyt, muttei kuitenkaan lannistunut. Menimme lopuksi ruokakaupan kautta takaisin omaan junaamme, ja aloitimme matkan kohti Pietaria. Monella riitti vielä energiaa juhlistaa Venäjällä oloa toinenkin junamatkusyö, itse näin järkeväksi nukkua. Olimme aamusta aurinkoisessa Pietarissa.
Matka oli mielenkiintoinen. Venäjä pelasi hyvin pelin. Odotuksena oli nähdä Lenin, mutta bonuksena näimme myös gruusian teräsmiehen Stalinin. Päässäni soi reissun ajan kappale ” Moscow never sleep” Kannattaa kuunnella youtubessa
http://www.youtube.com/watch?v=4YUgOa05Gy8&feature=related
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
