Sadko – festivaali Novgorodissa 6.-7 kesäkuuta

Pääosa suomalaisista Finecin vaihto-oppilasta lähtivät kesäkuun alussa aktiivilomalle Sochiin Mustan meren rannikolle. Itse en voinut lähteä, koska minun piti olla Suomessa maananataina 8.6.

Me rannalle jääneet suomalaiset päätimme lähteä Sadko – kansantaide festivaaleilla 1150 – vuotiaaseen Novgorodin kaupunkiin.Olin varannut Kruis – hostellista meille huoneen muutama viikoa aiemmin ja suunnitellut matkat kuten johtuullisen matkanjohtajan kuuluu.
Matkaseurueemme muodostui vasta aivan viime hetkinä lopulliseen kokoonpanoon, joka koostui viidestä suomalaisesta, saksalaisesta, ranskaiesta ja venäläisestä. Taistelutoverit olivat olleet perjantaina tutustumassa Pietarin ravitsemusliike tarjontaan, ja itsekkin pakkasin matkatavarani yöllä ennen lähtöä. Junamme lähti aamulla kahdeksan aikaan, joten kiire oli ennakoitavissa. Matkaseuruetta oli työläs saada liikkeelle asuntolalta, ja lähdimme jo valmiiksi kireällä aikataululla. Otimme kaksi kansantaksia Nevskilltä ja suuntasimme 200ruplalla Moskovan juna-asemalle, jossa meitä odotti kaksi seurueemme jäsentä. Hukkasimme turhaan juna-asemalla aikaa etsiessämme lipunmyyntiä, ja kootaksemme matkaporun kasaan. Lippujonossa oli tietenkin hidaskätisiä , eikä hoputtaminen auttanut. Saimme liput ostettua ja juoksimme junalaiturille. Kiirehtimisestä huolitamatta ehdimme nähdä junan lähtevän ilman meitä.

Mukana oleva Venäläinen jutteli junavirkailijoiden kanssa, ja menime samaansuuntaan menevään Chydovon junaan. Chydovo sanana tarkoittaa ihmeellistä, odotukset olivat siis valtaisat matkan aikana. Päästessämme perille siellä oli markkinat käynnissä, ja menimme pyörimään sekaan. Aamupalaa ostaessamme myyjä ärähti koska puhuimme vierasta kieltä hänen putiikissaan.

Perhelomakohteena olleen välietappi tiettäävästi ainut nähtävyys oli suuren isänmaallisen sodan muistomerkki, jonka edessä roihusi ikuinen tuli. Kunta on varmasti nimetty sodan jälkeen uudestaan nimellä ihmeellinen. Painoimme Chydovon mieliimme ja suuntasimme bussilla Novgorodin.

Veliki Novgorod on Kiovan ohella toinen merkittävä Rus – hallitsijoiden kaupunki. Kuluvana vuonna kaupunki juhlii 1150 – vuottaan. Kaupunki sijaitsee lähellä Ilmarinjärveä ja kaupungin läpivirtaa Olhavanjoki, jota käyttäen viikinkit purjehtivat Mustalle- ja Kaspianmerelle. Kaupungissa sijaitsee Kremlin linnoitus, ja huomattava määrä kirkkoja. Tosin koko historiallinen keskusta oli remontissa juhlavuoden juhlallisuuksien vuoksi, ei meidän toimintamme vuoksi. Sadko – festivaali on saanut nimensä tarinasta, jossa kauppias elää meren valtakunnassa. Ilja Repin on maalannut myös Sadko nimisen taulun tarinaan perustuen, taulu on minun suosikki tauluni Pietarin Venäläisen taiteen museossa.

Lauantai- iltana osallistuimme festivaalin gaalakonserttiin, minne tuli myös kiire. Olimme ennen konserttia ravintolassa, jossa palvelu oli varsin hidasta. Menimme konserttiin kahdella virallisella taksilla 100 ruplan hinnalla. Sanoin kuskille että meillä on kiire, ja silloin sai punainen koppilada kyytiä. Kyydistä olisi voinut kuvata elokuvan Getaway Novgorod. Selvisimme täysissä kehon ja sielun voimissa. Novgorodissa oli virallisia takseja kiinteillä taksoilla, mikä oli sinänsä kummallista.

Gaalakonsertissa tapasimme Suomi – Venäjä Seuran matkaporukkaa. Heidän kauttaan saimme alunperin tiedon konsertista. Konserrti oli mielenkiintoinen, vaikka meidän matkaseurueemme olikin uneliasta. Mieleen jäi erityisesti intialaisten soittava, laulava ja tanssiva porukka. Heillä oli värikkäät hameet ja päässään turpaanit. Heillä oli kaiken aikaa draivi päällä. Soittimena heillä oli muunmuassa köynnöskehikko, joka pitää jännän äänen kun sitä venkslaa edestakaisin. Lisäksi Ukrainalainen orkesteri, jonka solisti lauloi pikkupojan äänellä oli upea kokemus. Monella esiintyjällä oli vaatetuksena kansallispuvut, ja he tanssivat kansantansseja.
Illalla kiertelimme Kremlissä ja ihastelimme alkukesän ilta-aurinkoa. Loppuillasta menimme isoon purjeveneeseen tehtyyn korkeatasoiseen kaksikerroksiselle klubille. Takaisin hostelille menimme shaverman kautta kohtuullisen aikaisin.

Sunnuntaina kävimme museoalueella, missä festivaali- iloittelu jatkui. Paikalla oli paljon käsitöitä, sekä kaikki gaalassakin esiintyneet orkesterit. Iltapäivällä lähdimme bussilla takaisin Pietariin, sillä minun bussini lähtö Suomeen olisi 22.00. Kotimatka meni nukkuessa, mitä nyt Chydovosta osa haki jäätelön. Sadko – festivaali oli mielestämme mukava ja onnistunut alkukesän karkelo.