Taustaa

Opiskelen Tampereen Ammattikorkeakoulussa koneinsinööriksi, suuntautuminen moderneihin tuotantojärjestelmiin ja tuotantotalouteen. Olen lisäksi suorittanut yrittäjäopinnot, ja pyöritän Etelä-Pirkanmaalla ajoneuvojen ympärivuotiseen säilytykseen perustuvaa liiketoimintaa. Kiinnostuksen kohteita ovat talouden ja teknologian lisäksi, yhteiskunnalliset asiat, kulttuuri ja tottahan toki Venäjä kaikessa monimuotoisuudessaan.

Miksi Venäjä?
Lapsena tiesin itäisen naapurivaltiomme olevan maailmaan suurin pinta-alaltaan, ja siellä tapahtuu monenlaista kummallista, mitä puheista tajusi ja televisiossa näki. Tiesin NL:n nivoutuvan Suomeen läheisesti, ja herättävän monenlaisia tunteita. Lapsena muistan kun Arvi Lind uutisista kertoi Berliininin muurin särkyvän, vaikka eipä sitä kuusi vuotiaana älynnyt miksi ko. muuri oli olemassakaan. Lisäksi uutisissa oli pinnalla Baltian maiden itsenäistyminen sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Olin ollut Eestissä Neuvostoliiton vallan aikaan, ja eroavaisuus Suomeen oli valtava. Vastavierailulla vanhempieni eestiläiset tuttavat toivat minulle tuliaisiksi NL:laisen lelun, radio-ohjattavan punatähdellä koristellun panssarivaunun. Tosin tämä Rurikien jälkeläisten valmistama lelu antautui jo ensilaukauksien jälkeen.

Viidentoista ikäisenä minusta tuli toistamiseen viimeistä tekniikkaa edustavan kollektiiviteollisuuden tuotoksen mitään pelkäämätön omistaja. Erään kaupan yhteydessä sain sympaattisen oranssin Moskovitsh Elite henkilöauton. Auton takaikkuna varustettiin punalipulla, ja kolhutonta peltiä autosta ei löytynyt. Historiaa ja tekniikkaa samassa ryttyisessä paketissa. Pitovaikeuksien (kaasuttimesta löi lieskat, ja ”bensatankki” sijaitsi pesunestesäiliössä) vuoksi myin avaruusasemani. Tyytyväiset Mosseni ostaneet harrastajat kyselivät, mihin venttiilien säätämistä varten olevat sirppi ja vasara on jemmattu autossani.

Myöhemmällä iällä Venäjä alkoi jälleen kiinnostamaan kirjojen mukana. Isoäitini luki varsin paljon, ja hän kertoi erääksi mielikirjakseen Fjodor Dostojevskin Rikoksen ja Rangaistuksen. Näin ollen itsekin sen luin. Kirja teki itseeni vaikutuksen, vaikka R & R on hieman pitkäveteinen paikoitellen. Myöhemmällä iällä sain kuulla pitkäveteisyyden johtuvan siitä että Dostojevski kirjoitti lehtiin elääkseen. Tekstiä venyttämällä samasta tarinasta irtosi enemmän kopeekoita. R & R jälkeen tutustuin myös muihin venäläsiin klassikkokirjailijoihin (Tolstoi, Turgenev, Gogol, Tsehov).

Lenin – Marxismia tuli myös lueskeltua, mielenkiinnon vuoksi, mutta puisevaa tekstiähän se kaiken kaikkiaan on. Propaganda ja NL:n moninainen totuus olivat varsin "humoristista” luettavaa ja seurattavaa. Unohtamatta kuitenkaan miten moni liian moni koki kirjaimellisesti kylmemmän todellisuuden Venäjän sosialistisessa kokeilussa.

Aloittaessani opiskelut Tampereella löysin itseni opiskelijoiden Venäjä seurasta Pobedasta. Pobedasta on ollut paljon hyötyä vaihto-opiskeluihin liittyen, ja mitä tahansa tietoa Venäjästä etsiessä.