Petroskoi (Петрозаво́дск) on perustettu samana vuonna kuten Pietarikin. Venäjänkielinen nimi suomennettuna tarkoittaa Pietarin tehdasta. Pietari suuri perusti kaupungin, koska halusi tämän Äänisen rannalla sijaitsevan kaupungin tuottavan sotatarvikkeita. Väinö Linnan kirjoittamassa Tuntemattomassa sotilaassa kerrotaan Koskelan johtaman kk-joukkueen kokemuksista Äänislinnassa. Petroskoi oli suomalaisten hallussa vuosina 1941-1944.
Menimme Petroskoihin junalla kahden suomalaiset kaverin kanssa Pietarista. Olimme ostaneet liput viikkoa aikaisemmin ”platzkarting” – luokkaan, eli halvimpaan luokkaan (900rur SPb-Petroskoi-SPb). Venäläisessä pitkänmatkan junassa on mukava matkustaa. Sinulle kuuluu oma sänky, jossa puhtaat lakanat. Matka kesti 9h, junassa oli kaiken kaikkiaan välitön tunnelma ja nostalginen ruskohiilen tuoksu.
Petroskoista emme olleet varanneet majapaikkaa ja sellainen piti löytää. Minulla oli yksi osoite ylöskirjoitettuna, jossa mahdollisesti voisi yöpyä. Turistit taksiin ja majoitusta etsimään. Ensimmäiseen emme päässeet, koska emme olleet ilmoittaneet tulostamme ja siellä oli remonttikäynnissä. Saimme uuden osoitteen. Seuraavassa paikassa oli täyttä, mutta vastaanotosta he soittivat useampaan paikkaan. Saimme jälleen uuden osoitteen. He sanoivat myös että taksi tulee n. puolen tunnin päästä. Mitään taksia ei ikinä tullut lähiöön missä heräilevää lauantai-aamua kulutimme. Kolmanteen paikkaan pääsimme majoittumaan ajeltuamme kuoppaisia tieuria tovin. Majoitus maksoi 450rur / yö ja sijainti Kalevalan kadulla.
Illalla suuntasimme johdinautolla (trollikka) faces- festivaaleille, jotka järjestettiin filharmonian tiloissa. Nuoria oli runsaasti ulkosalla seurustelemassa ja sisällä yhtyeet esiintyivät ylä- ja alakerrassa. Festivaalit olivat omaperäisen mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat. Musiikkitarjonta oli monipuolista. Viimeiset esiintyjät saivat yleisön kulkemaan käsi kädessä ympäri salia ja tanssimaan vaikuttavia ryhmätansseja. Meno loppui puolenyön jälkeen, jolloin ihmiset siirtyivät ulos katsomaan illan viimeisiä tulitaide esiintyjiä. Tapahtuma oli kokemisen arvoinen.
Kävellessämme yöllä kaupungilla yllätyksemme miliisit menivät rauhoittamaan kapakkatappelua sirpaleliivit päällä ja aseet vyöllä. Aika touhua.
Sunnuntaina vaeltelimme Petroskoissa. Tutustuin festivaaleilla Petroskoilaiseen Tanjaan, joka lupautui esittelemään kotikaupunkiaan sunnuntaina. Kävimme mielenkiintoisessa valokuvanäyttelyssä, taidemuseossa, rantakadun Kalevala-aiheisessa puutataidenäyttelyssä, huvipuistossa ja gruusialaisessa ravintolassa. Monenlaista tekemistä tässä 280 000 asukkaan pikkukaupungissa on.
Yhteenveto. Festivaali oli hauska ja energinen. Petroskoin kaupungissa on selvät merkit sirpin ja vasaran valtakaudesta. Valopylväissä ja talojen seinissä on tunnelmaa nostattavia logoja. Kaupungin paraatipaikalla on Lenin- patsas ikuisen tulen vieressä. Kaupungin pääkadun nimi on Lenin prospekt. Lisäksi kaupungista löytyy Marxin ja Engelin patsas. Rantakadulla on jykevä patsas: Otto Kuusinen katselee Ääniselle. Vähintäänkin nostalginen kaupunki. Kaupungin satamasta on laivayhteys Kizin saarelle, jossa sijaitsee 22-kupolinen pyhäkkö, venäläisen kirvesmiestaidon huima saavutus, mutta se jäi itseltäni lämpimämpään aikaan. Petroskoi vaikuttaa pienemmältä kaupungilta Tampereeseen verrattaessa, vaikka on suurempi. Venäläiset kaupungit vaikuttavat pienimmiltä kuin ovat olen kuullut.
Mainio reissu, matkailu avartaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti