Turhamaisuuttako?

Paljon on ehtinyt virtaamaan vettä Nevassa kun olen viimeksi kirjoittanut blogiin. Kiireistä on opiskelijan elämä Venäjällä, monta asiaa tulee priorisoitua kirjoittamisen edelle. Nyt kuitenkin kirjoitan. On aamu, ulkona on pilvistä. Herään usein jo seitsemän aikaan, koska olen enemmän aamuihminen kuin iltaihminen. Useasti seitsemän aikaan yöelämään keskittyvät opiskelijat ovat vasta kotiutuneet yökerhosta, ja ovat edelleen illan tunnelmissa. Tänäänkin aamupalan yhteydessä jutustelin saksalaisten kanssa, jotka olivat tulleet vasta klubilta, ja pitkittivät onnistunutta iltaa valvomalla.

Kännykän herätyskellon melodian yöunieni katkaisun jälkeen syön aamupuuron, ja sitten juon aamuteen ja hoidan asioita internetissä. Suunnilleen aamu yhdeksältä lähden aamulenkille, kuunnellen samalla Venäjän kielen oppituntia mp3-soittimesta. Saan Pietarin raitista ilmaa, kaupunki hahmottuu mieleeni ja lisäksi opin kieltä. Kaikki tämä yhdellä kertaa, putkiaivoilla varustetulta insinööriopiskelijalta erinomainen saavutus.

Tämän aamuisen kirjoituksen otsikko ei liity henkilökohtaisen suomalaisen tehokkuuden kehumiseen, joka mielestäni on kyllä turhamaisuutta. Kirjoitan paikallisten ihmisten tavasta käyttäytyä, mikä on kenties turhamaisuutta.

Syys-, ja lokakuulla oli useita kauniita syyspäiviä, jolloin Pietarin puistot ovat kauneimmillaan. Lehtipuut ovat verhoutuneet mielikuvituksellisen ruskan väreihin. Nurmikoilla on värikkäitä lehtiä, koko maailma on väreillä kyllästetty. Kesän loppunäytöksenä lumoava värien sinfonia ennen syystalven harmaata ankeutta.

Ylitse muiden on ehdottomasti kesäpuisto patsaineen ja vapaine taiteilijoineen. Mielenkiintoista miten syksyn väriloisto hullaannuttaa ihmiset. Kävelin ja opiskelin monen päivänä puistossa, kuten Anssi Kelan kappaleessa puistossa lauletaan: ” Puistossa ilta viilenee- Pete lämpimikseen hyppelee”. Oli ajatuksia inspiroivaa nähdä miten ihmiset poseerasivat kameroiden edessä. Erityisesti nuorehkot huolitellusti pukeutuneet naiset olivat hyviä poseeraamaan. Paljon käytetty metodi oli ottaa värikkäitä lehtiä syliin ja sitten heittää lehdet ilmaan, toisen tallentaessa tapahtuman kameraan. Vähintään yhtä tehokasta oli nojata koko vartalollaan hieman kumossa olevaan puunrunkoon, ja katsoa kameraan viettelevästi. Poseeraukset luonnistuivat kuten muotilehdissä. Ihmiset olivat pukeutuneet hyvin lähteäkseen puistoon. Mainiota kuvia varmasti heidän kameroissaan. Kamerat karvoin ovat sirpin ja vasaran aikaisia Lomoja, vaan useasti laadukkaita järjestelmäkameroita. Nuoret tyytyvät kamerakännykkään.

Ollaan päästy turhamaisuuden epistolassa melkein jo yli poseerauksesta, mutta ei aivan. Muutama venäläinen ystäväni on näyttänyt minulle digikameroistaan kuvia, on mukava jakaa heidän kanssaan tunnelmat. Mutta muistikorttien tallennokset ovat jo narsistisuuden puolella, sillä lähes joka kuvassa poseeraa kameran omistaja itse: ”Tässä olen uimassa Krimillä. Tässä olen casinolla Krimillä…minä,minä,minä”. Kuvat nuoret lisäävät sitten vkontakte.ru – sivustolle, josta kerron seuraavassa teksissä. Jostain syystä monet suomalaiset eivät halua tulla kuvatuiksi, tekosyynä etteivät näytä ”tänään” riittävän hyvältä. Lienee vaatimattomuutta.

Ihmiset Pietarin suuren perustamassa kaupungissa ovat siis innokkaita ja varsin lahjakkaita esiintyjiä kameran edessä. Eikä ainoastaan kameran edessä, mutta myös kaupungilla ihmiset ovat edustavia, ennen kaikkea naiset. Vuoden ollessa jo lokakuulla naiset käyttävät pitkävartisia saappaita, mielenkiintoiseksi saappaat tekee korot. Aivan uskomattomia korkoja. Eilen näin pisimmät kenkien korot ikinä n. 15-20cm, siitä huolimatta katseita kääntävän naisen kävely luonnistui moitteetta. Kontrastiksi suomalaisessa tv-sarjassa mallikoulu (mitä en siis itse katsonut), malliksi haluavat tytöt kaatuilivat jo 5cm koroilla. Miksi naiset pukeutuvat päivittäin korkokenkiin ja huolella valittuihin vaatteisiin herättää pohdiskelua. Johtuuko se siitä että Venäjällä jokaista naista kohden on vain 0,8 miestä. Haluavatko naiset ”hyvän” miehen, sillä miesten odotettu elinikä on 59-vuotta, ja naisten odotettu elin-ikä on 73-vuotta. Miesten elintavat ovat kuluttavampia.

Epäilen että risteyksissä kolareita aiheuttavat pitkät korot ja lyhyet hameet ovat yleisiä niiden käyttömukavuuden vuoksi. Kenties tuntuu hyvältä näyttää hyvältä- ainakin miesnäkökannasta.

Miehille on tärkeää pukeutua mustiin kenkiin, ja vaatteiden tulee kohtuullisen siistejä. Tärkeää kummallakin sukupuolella että heidän vaatteidensa valmistajan brändi tulee huomatuksi: D&C, Armani, CK, Prada.

Nuorille on tärkeä statussymboli on kännykkä, kuten varmasti suomessakin. Venäjän historian tunneilla, missä käyn tietääkseni miten täällä opetetaan viime vuosisadan tapahtumat, on mainio tilastoida kännyköitä. Lähes kaikilla opiskelijoilla on multimediakännykkä. Muutamilla on Applen I Phone, ja monella on Nokian N- sarjaa (N95 tms.). Mikä humoristisinta opiskelijat etsivät vastaukset opettajan kysymyksiin googlettamalla netistä, ja häpeilemättä vastaavat suoraa lukien kännykän näytöltä.

Minusta-vierailijana oppilaat ovat mainion innossaan. Viime kerralla minulle tarjottiin kania lemmikiksi, ja kysyttiin voinko tulla asumaan heidän asuntolaansa lähelle Voitonpuistoa. Toistaiseksi kuitenkin asun ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoille suunnatussa asuntolassa keskustassa, eikä minulla ole lemmikkejä.

On mahdoton lähteä pohtimaan onko tietyt käyttäytymismallit turhamaisuutta, vai ainoastaan kulttuurisidonnaisia asioita. Maailman sivun ihmiset ovat olleet turhamaisia, jos sanaa voi edes käyttää. Afrikassa ihmiset laittavat kauniita koruja kaulansa ympärille kilojen painosta. Kiinassa remontoidaan jalkaa että se sopii pienempään kenkään. Eurooppalaiset käyttäytyvät kauneuden vuoksi tavalla, mikä muualla maailmalla saattaa tuntua oudolta. Maailma on täynnä tekoja ja toimintaa, mikä hankaloittaa kulkua ja elämää, mutta se tehdään vallitsevien kauneusihanteiden vuoksi.

Turhamaisuus pitää mielen vireessä. Aina riittää parannettavaa meidän valmiissa maailmassa.