Seuraava teksti on kirjoitettu pimeässä venäläisessä pikkubussissa matkalla Helsingistä Pietariin.
On kulunut useampi viikko siitä kun olin Moskovassa katsomassa maajoukkoetason jalkapalloa Venäjä- Suomi. Reissu oli Suomen maajoukkuekannattajien fanimatka, vastuullisena järjestäjänä toimi Aikamatkat Oy. Meitä Pietarista osallistuvia oli kymmenkunta, junaan nousimme Laaatokan asemalta. Ennen junaan nousemista, kävimme lähellä sijaitsevassa OKEI- tavaratalosta hakemasa matkaevästä mennessämme itään.
Juna saapui kahden maissa Laatokan asemalle, me olimme olleet asemalle jo kolmisen tuntia. Ehdimme tutustua toisiimme, ja vaihtaa kuulumisia tuttujen kesken. Laatokan asema oli yllättävänkin hiljainen keskiviikko yönä, muutamia epämääräisen näköisiä ihmisiä, sekä jalkapallolauluja harjoittava suomalaisporukkamme.
Juna saapui lähes aikataulun mukaisesti, ja me löysimme sen yllättävän helposti. Riitti että kuuntelimme mistä kuuluu suomalaisten laulua. Junamatka oli kokemisen arvoinen. Muutama ensimmäinen vaunu oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli tarkoitus nukkua matkan aikana. Lisäksi junassa oli kaksi ravintolavaunua, ja venäläinen henkilökunta, viihtyisyytemme takaamiseksi. Juna oli vuokrattu Venäjältä, ja lastattu suomalaisilla jalkapallon ystävillä, joita oli yli kolme sataa. Meno oli railakasta, kuten odottaa saattaa. Seurassamme oli myös miliisejä, meidän turvallisuutemme vuoksi
Moskovassa meitä odotti seitsemän bussia, miliisiit ja mellakkapoliisit eli OMOH:t. Lastasimme itsemme busseihin aamupirteydellä, innokkaimpien vielä lauleskella maajoukkueen kannatuslauluja, sitten suuntasimme kiertoajelulle. Miliisi oli tehnyt hyvää työtä sillä liikenne oli suljettu meidän saattueemme takia, ja liikenne oli aivan sekaisin. Bussissamme oleva matkaopas Dmitri oli varsin mielenkiintoinen ikämies, jutut ja suomenkieliset asioiden ilmaisut olivat varsin levottomia.Ei jättänyt ketään kylmäksi. Mieleeni mm. Jäi seuraava lause: ” Oikealla näemme Dostojevskin patsaan, se on siinä jostakin syystä”.
Saattueemme päättyi Punaisen torin laidalle, jossa jalkauduimme. Itse olin ensi kertaa Moskovassa, ja halusin toki nähdä Vladimir Uljanovin lepopaikan. Jo kaukaa huomasimme ettei Lenin mausoleumin edessä ollut jonoa, ja pelko jymähti takaraivoon: keskiviikko on hänen vapaapäivänsä. Pettyneinä ja alakuloisina jatkoimme matkaamme läpi Punaisen torin, missä maanmiehemme pitivät omaa spektaakkeliaan. Pian selvisi myös syy miksi mausoleumi oli kiinni, sillä näimme Leninin ja Stalinin ilmielävinä turistikrääsäkojujen vieressä. Vihan pidosta ei ollut merkkiäkään heidän välillään. Todella vanhoilla päivillään kommunistijohtajat olivat päättäneet pistää rahoiksi, antamalla turistien kuvauttaa itsensä heidän seurassaan. En tiedä sitten mahtoiko heillä olla yhteinen lompakko. Joka ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä. Lisäksi näimme kahlitun maakotkan, sekä pienehköjä puettuja apinoita. Ei mielestäni kovin hellyyttäviä. Ollessani Bulgariassa muutama vuosi sitten ihmiset tekivät rahaa karhulla ja Pythonilla, joiden kanssa sai itsensä kuvauttaa. Ei hyvä.
Lokomotivin stadion on komea jalkapallostadion. MM-karsinta ottelua oli tullut seuraamaan täysi katsomo ja meteli oli sen mukainen. Suomalaisfaneja oli yhteensä n.400kpl:tta 28 000 joukossa. Turvajärjestelyt loivat turvallisuuden tuntua, sillä meidän katsomomme oli eristetty venäläisistä.
Itse pelistä ei ole liiaksi kerrottavaa. Suomalaiset tekivät kaksi omaa maalia, ja lopputulos oli 3-0 tappio. Maalien jälkeen katsomo riehaantui. Punaiset soihdut ja ” tykinjysyt” ¨paloivat ja paukkuivat, vaikka stadionille mentäessä turvatarkastus oli tarkka.
Pelin jälkeen stadioin tyhjennettiin osastoittain, ja turvallisuuden vuoksi meidät viimeisinä.Tällöin kannatuslaulummekin alkoivat kuulumaan paremmin. Stadioinin ovelta bussille oli miliisien, OMOHin ja sotilaiden muodostama ketju ettei meitä vastaan kohdistu väkivaltaa.
Ottelun jälkeen kävimme kaupunkiajelulla, pysähdyimme Varpusvuoren näköalatasanteelle ihailemaan öistä Moskovaa. Tunnelma busseissa oli tietenkin hieman pettynyt, muttei kuitenkaan lannistunut. Menimme lopuksi ruokakaupan kautta takaisin omaan junaamme, ja aloitimme matkan kohti Pietaria. Monella riitti vielä energiaa juhlistaa Venäjällä oloa toinenkin junamatkusyö, itse näin järkeväksi nukkua. Olimme aamusta aurinkoisessa Pietarissa.
Matka oli mielenkiintoinen. Venäjä pelasi hyvin pelin. Odotuksena oli nähdä Lenin, mutta bonuksena näimme myös gruusian teräsmiehen Stalinin. Päässäni soi reissun ajan kappale ” Moscow never sleep” Kannattaa kuunnella youtubessa
http://www.youtube.com/watch?v=4YUgOa05Gy8&feature=related
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti